“Istu alas ja ota kahvia. Mihin aikaan se esitys on?” Hän näytti ällistyneeltä. Nuori leijona täynnä ahdistunutta toimintatarmoa. Vanhemmassa ihmisessä sellainen olisi epätoivoa, mutten keksinyt millä nimellä sitä näin nuoressa kutsuisin. Hänen pukunsa oli tarkoitus uhkua skarppia nuorta energiaa, mutta siitä ei käynyt selville oliko se hänen oma pyrkimyksensä vai yrittikö vaikutelmaa välittää hänen työnantajansa. Ainakaan rintapielessä ei ollut sähköyhtiön logoa.
Nuorukainen väänteli käsiään malttamatta istuutua. “Pomo sanoi että lounaan jälkeen.“ Murahdin. Eipä tarvinnut käyttää aamupäivää lehtien lukemiseen.
“Keskeytä jos olen väärässä”, sanoin. “Veikkaan että olet aloittanut jossakin firmassa noin vuosi sitten…”, aloitin. “Vuoden alusta”, hän pisti väliin pienellä äänellä. “…ja tehtäväsi on joku ihan muu. Myynti, veikkaisin, mutta se ei nyt ole tärkeää. Äskettäin sinulle heitettiin yllättäen uusi tehtävä oman toimen ohella. Jotakin tekoälyyn liittyvää.”
Hän nyökytteli ujosti. “Jep. Se sanoi että mun pitäis ’ottaa tekoäly haltuun’. Isopomo siis, se ei ollut edes jutellut mun kanssa aikaisemmin. Tai sanoi se ‘tervetuloa firmaan’ tammikuussa.” Nyökkäsin rohkaisevasti. Yksi tuhansista surullisista tarinoista. “Siinäkö oli koko tehtävä?” Kasvot synkkenivät. “No ei, mun oma lähiesim…henkilö, tai siis meillä on semmonen horisontaalinen…” Huitaisin kädelläni ja yritin saada eleen kuvaamaan kuinka jokapäiväistä spaghettia tämä minulle oli.
“Niin siis se lähiesi lukee kaikenlaisia juttuja, ja sitten se on kauhean innostunut jostakin, ja se muuttuu joka päivä…” Nosti taas käteni keskeyttääkseni.
“Nyt tehdään näin. Kaada itsellesi siitä kahvia. Tai ehkä vettä sittenkin. Ja istu nyt hemmetissä alas! Sitten otat esille teidän firman perustiedot. Minä teen sillä aikaa tähän tällaisen perusrungon. Sitten vähän jutellaan, ja sitten teen sinulle sen presiksen. Ja parasta olisi jos tulisin itse mukaan esittämään sen.”
Kokeneen dekkarin harjaantunut silmä voi asiakkaan lähes huomaamattomista eleistä poimia arvokkaita viitteitä tämän todellisesta mielentilasta.
“Mutta… eikö ne suutu jos käy ilmi että olen sotkenut tähän muita?”
“Mitali niiden pitäisi sulle antaa, tällä toimeksiannolla. Mutta jutellaan lisää kun saadaan kaivettua vähän lisää tietoa. Älä stressaa, kyllä tämä hoituu.”
Se näytti huojentuneelta. Tiesin mitä huojennuksen jälkeen tulee.
“Entäs…” se aloitti.
“Ehei!” sanoin, “Tämä on halpaa kuin mummolan velli. Ja siitäkin puolet kattaa meidän tyytyväisyystakuu. Tyylipisteitä olisi tietysti tullut enemmän, jos isopomo olisi itse yrittänyt laatia strategiaa, tai edes ottanut yhteyttä. Mutta menee se näinkin. Meikäläiselle se ja sama. Yleensä peruspomo väistelee, yrittää delegoida tietämättä mitä tavoittelee, tai sitten tilailee koulutuksia alaisilleen siinä toivossa, että homma menisi sillä ohi. Mutta teit oikein kun tulit AI-etsivän pakeille. Hyvin tässä käy, saat nähdä!”
En tietenkään voinut olla varma. Mutta tässä hommassa on pelattava niillä korteilla jotka saa. Minkäs teet.
Onko sinullakin edessäsi mahdottomalta tuntuva ja joka suuntaan leviävä tekoälyprobleemi? Älä jää yksin murheittesi kanssa! Kutsu rohkeasti AI-Etsivä apuun. Kartoitamme tilanteesi ja vaihtoehtosi nopeasti ja luottamuksella.
Huolesi saattavat olla ohi tätä nappulaa painamalla.
Tai jos haluat vielä ennen käsirahan maksamista tulla kurkistelemaan miten köyhä kansa elää, koputtele toimiston ikkunaan. Hyvällä tsägällä pari nopeaa neuvoa irtoaa ihan pro bono.
Jos sinua vaivaa AI-mysteeri, muttet oikein tiedä mikä se on – astu sisään!
Jos ajan henki etoo, tai tuntuu että jokin on hukassa – astu sisään!
Jollet löydä ydintä, tai pulssia, tai ontto olo ahdistaa – astu sisään!
Mikä ikinä vaivasi onkaan, meiltä löydät avun. Tai vähintäänkin manillakuoren täydeltä hupia muutamalla saturaisella.
AI-etsivätoimisto Fleuve, palveluksessanne.
Ajanvaraukset (ellei jonottaminen huvita): bookme.name/fleuveai
Toimiston odotushuone (jos jonottaminen huvittaa): whereby.com/fleuve-ai
Lennätin: coucou@fleuve.ai
Päivystävän etsivän telefooni: +358414990345